Erik Häggman ja nuorten työllistyminen 19.9.12

Nuorisotoimen ylitarkastaja ja Etsivä nuorisotyön isä Häggman kävi nuorten työpajalla haastateltavana tiistaina 19.9. Haastattelun aiheena oli nuorisotyöllistyminen ja sen edistäminen sekä työpajatoiminta ja Etsivä nuorisotyö Satakunnassa ja Suomessa yleisesti.

Mitä tällainen nuorisotoimen ylitarkastaja sitten ihan tavallisena työpäivänä tekee? No, Häggmanin omien sanojen mukaan ihan tavallista työpäivää ei olekaan. Keskivertopäivään kuitenkin kuuluu suurilta osin tiedon hankkiminen ja vastapainoksi myös puheiden pitäminen tai valmistelu sekä muilla tavoin tiedon levittäminen. Puheita herra pitää esimerkiksi opettajille, rotaryille, työpajahenkilöstöille sekä tietysti Etsivä Nuorisotyön ihmisille. Pääasiassa hänen toimialueensa on Satakunta ja Varsinais-Suomi, mutta työnsä puolesta hän reissaa paljon myös muualla Suomessa.

Ajatuksen Etsivä Nuorisotyöhön Häggman sai vuonna 2007, kun hän tilastoja tutkiessaan tajusi, että Suomessa on yli satatuhatta työtöntä nuorta, ja hän päätti alkaa selvittää, missä näiden nuorten kohdalla meni työllistymisen suhteen vikaan. Hän vertaili tilastoja Ruotsin ja Norjan vastaaviin, ja tutkiskeli, miten näissä maissa nuorisotyöttömyyttä oltiin lähdetty selvittämään. Etsivä Nuorisotyötä vastaava systeemi olikin näissä jo keksitty, ja idea sai Suomessakin hyvin nopeasti tuulta alleen.

Nuorten työpajalla työskentelevinä halusimme tietää, miten Häggmanin mielestä nuorisotyöpajat Satakunnassa toimivat. Hän kertoo olevansa tyytyväinen työpajojen menestykseen ja meidän veturitallinuorten ylpeydeksi hän kertoo meidän pajamme olevan malliesimerkki toimivasta työpajasta. Karhukunnat myös tukevat nuorten ryhmäytymistä erilaisilla harrastustoimilla tehokkaasti, myös työpajojen ulkopuolella.

Kehitettävää kuitenkin löytyy aina. Keskeinen ongelma nuorten työpajoilla on se, että työpajojen kohderyhmä muuttuu jatkuvasti. Työpajatoiminnan alkuaikoina kohderyhmä oli aika yksipuolista, pitkään työttöminä olleet nuoret, mutta toisin on tänä päivänä. Pajojen kohderyhmään kuuluu paljon myös opiskelijoita, alanvaihtajia sekä erilaisia kuntoutujia. Pajatoiminnassa on siis oltava valmis jatkuviin muutoksiin.

Toinen ongelma on nuorten oma motivaatio. On pystyttävä kaikkien vaihtoehtojen seasta antamaan nuorelle kipinä siihen, mitä hän haluaa tehdä. Maailma on nykypäivänä niin monimutkainen, että nuoren on helppo vaipua epätoivoon valintojen edessä. Työpajojen on kyettävä motivoimaan nuorta joka päivän joka tunti, sillä motivaatiota ei saa äidinmaidosta jo syntyessä. Motivaatio on saatava jostain.

Yllättäen Häggman kertoi olevansa huolissaan siitä, ollaanko pajatoiminnassa keskittymässä liikaa nuoreen yksilönä. Kuulostaa erikoiselta, mutta hän selventää, että olisi tärkeämpää kannustaa nuoria toimimaan ryhmässä ja kehittämään yhteistyötä muiden nuorten kanssa. Vertaisryhmät ovat kaikille nuoria tärkeitä. Yksilö on aina osa jotain ryhmää. Kaikesta ei kuulu selvitä yksin.

Häggman toivoisi myös, että nuorten ongelmiin pystyttäisiin reagoimaan nopeammin. Esimerkiksi hän ottaa taannoin Raumalla kohuttaneen muuntohuumeuutisen. Olisi toivottavaa, että nuorisotyöntekijät kykenisivät havaitsemaan tällaiset ongelmat nopeammin. Yleisenä ongelmana koko maassa onkin se, että nuorisotyössä toimivat ihmiset käyttävät aivan liian vähän aikaa ja resursseja itse nuorien kuuntelemiseen. On aivan se ja sama, kuinka monta tilastoa ja tutkimusta nuorten kanssa työskentelevä pänttää läpi, jos se oikea kosketus nuoriin on pyöreä nolla. Häggman myöntää itsekin, että vaikka hän onkin entinen ruotsinkielisen teiniliiton puheenjohtaja ja aktivisti, ei hän silti voi tietää millaista on olla yhdeksäsluokkalainen vuonna 2017. Se selviää vain kysymällä ja aidosti kuuntelemalla.

Kun puhutaan nuorisotyöttömyydestä, on Häggmanille selvää se, että mikään ei ole selvää. Yli 90% peruskoulun päättäneistä on vuoden päästä toisen asteen koulutuksessa. Jossain kuitenkin mättää, sillä näistä nuorista ei onnistuta pitämään kiinni, ja 15 % nuorista jää pelkälle peruskoulupohjalle. Häggman ei syytä nuoria, vaan sanoo, että päättäjillä ja oppilaitoksilla on peiliin katsomisen varaa. Resursseja tarvitaan koulutukseen ja työllistymiseen enemmän. Olisi myös tärkeää, että työharjoittelut, kuntouttavat työtoiminnat sekä muut työllistymistä edistävät toimet olisivat mahdollisimman lähellä todellista elämää. Hän kokee, että ehkä ongelmaa on myös siinä, että työpaikat ja osaavat nuoret eivät vain löydä toisiaan. Systeemi kusee, niin sanotusti. Jotain on tehtävä.

Puhuimme myös nuorten työpajojen ikävästä stigmasta. On yleinen harha, että pajoilla työskentelee vain toivottomia ”luusereita”, narkkareita ja osaamattomia tolloja. Häggman naurahtaa, ja myöntää olevansa tietoinen asiasta. Vuosikymmenien ajan juurtuneet ajatukset eivät kansan mielestä noin vain kulukaan, ja hän onkin iloinen, että PRESSpaja taistelee näitä stigmoja vastaan. Meidän pajalaisten tehtävä on kertoa tarinaa. Meidän tehtävämme on puhua, kirjoittaa, ja levittää tietoa. Ja niiden päättäjien tehtävä on antaa meille mahdollisuus. 

- Henna