No nyt tulee painavampaa settiä. Anteeksi, läheiset jotka tätä luette. En osaa enkä tykkää puhua yksityisasioistani. Kyllä te tiiätte. Aloitin pajalla huhtikuussa. Minut määrättiin tänne kuntouttavaan työtoimintaan virallisesti pitkittyneen työttömyyden johdosta, ja tätä olen ihmisille kertonutkin. Painavampi syy kuntouttavalle oli se, että työllistymistoimiston yhteyshenkilö, sairaanhoitaja sekä heidän kauttaan tapaamani psykiatrinen sairaanhoitaja olivat todella huolissaan mielenterveydestäni ja masennuksestani. Piirit olivat kuulemma liian pienet, ja heidän sanojensa mukaan tarvitsin kipeästi elämääni sisältöä. Ikuisena vastarannan kiiskenä vänkäsin vastaan. En halunnut tutustua ihmisiin. En halunnut aikataulutettua rytmiä ja asioita joita on pakko tehdä. Niin kuin aamuisin sängystä nouseminen. En halunnut päästä eroon masennuksestani, sillä se oli ollut oleellinen osa identiteettiäni kymmenen vuotta. Miten ihmeessä ihmisen kuuluu olla, jos se ei halua...