“Tunnusta rakkautesi” lukee Tampereella monen roskapöntön kyljessä. Nyt on siis aika tunnustaa. Olen rakastunut. Tätä kirjoittaessani olen asunut Satakunnassa kuusi vuotta ja kaksitoista päivää. Siitä ensimmäiset vihasin kaikkea Porissa, mutta eniten porilaisia. Porilaiset olivat tylyjä ja sisäänpäin kääntyneitä. Kaikki, keiden kanssa vietin aikaa, olivat ulkopaikkakuntalaisia. Porista ei puhuta kovin kauniisti muualla Suomessa enkä ihmettele yhtään. Pori lämpenee hitaasti. Keväällä 2017 tulin psykiatrisen sairaanhoitajan patistamana Nuorten työpajalle Veturitalleille verkostoitumaan ja sosialisoitumaan. Olin skeptinen, en ollut viidessä vuodessa löytänyt kuin kourallisen hyviä tyyppejä ja yhden ystävän, joten miksi nähdä vaivaa? Pajalle tullessani olin ujo ja sulkeutunut. En puhunut edes vapaa-ajallani juuri muualla kuin netissä. Ensimmäisenä päivänäni pajalla mainitsin Piian kuullen harrastavani valokuvausta ja Piia nappasi vastaperustetulle PRESSpajalle sen kummempia k