Rakkaudentunnustus eli viimeiset sanat

“Tunnusta rakkautesi” lukee Tampereella monen roskapöntön kyljessä. Nyt on siis aika tunnustaa. Olen rakastunut.

Tätä kirjoittaessani olen asunut Satakunnassa kuusi vuotta ja kaksitoista päivää. Siitä ensimmäiset vihasin kaikkea Porissa, mutta eniten porilaisia. Porilaiset olivat tylyjä ja sisäänpäin kääntyneitä. Kaikki, keiden kanssa vietin aikaa, olivat ulkopaikkakuntalaisia. Porista ei puhuta kovin kauniisti muualla Suomessa enkä ihmettele yhtään. Pori lämpenee hitaasti.

Keväällä 2017 tulin psykiatrisen sairaanhoitajan patistamana Nuorten työpajalle Veturitalleille verkostoitumaan ja sosialisoitumaan. Olin skeptinen, en ollut viidessä vuodessa löytänyt kuin kourallisen hyviä tyyppejä ja yhden ystävän, joten miksi nähdä vaivaa? Pajalle tullessani olin ujo ja sulkeutunut. En puhunut edes vapaa-ajallani juuri muualla kuin netissä. Ensimmäisenä päivänäni pajalla mainitsin Piian kuullen harrastavani valokuvausta ja Piia nappasi vastaperustetulle PRESSpajalle sen kummempia kyselemättä. En ollut harrastuksestani mitenkään erityisen ylpeä, räpsin vain menemään silloin tällöin automaattiasetuksilla. Ensimmäisen kerran kuvausreissulta palattuani Piia oli ns. liekeissä. “Piru vie, tyttö, sulla on oikeasti silmää!” En ollut koskaan tosissani harkinnut valokuvausta ammattimaisesti ja kuvataidekoulunkin jätin kesken, pidin itseäni täysin keskinkertaisena.

Vuosia seilasin vailla päämäärää ja muutin urasuunnitelmiani kerran pari vuodessa. Putkiasentajan papereilla ei oikein päässyt yliopistoonkaan ja aikuislukion penkit alkoivat puuduttaa aika nopeasti. Minusta piti tulla lastentarhaopettaja, meribiologi tai Lidlin kassa mutta todellista motivaatiota mihinkään ei oikein löytynyt.

Näköjään suunnan löytymiseen ei vaatinut muuta kuin vanhan veturitallirakennuksen joka kätkee sisälleen uskomattoman yhteisön. Pajalla pääsin omieni joukkoon. Kaikkia autetaan ja jokaista tuetaan. Kukaan ei jää oikeasti yksin. Jos on murheita, on aina joku jolle puhua. Ihan mistä vaan. Olen reilussa vuodessa nähnyt niin monen nuoren (tai vähän vanhemmankin) muuttuvan silmissä. Vaisut alkavat liittyä keskusteluun, ahdistuneet ja epävarmat rentoutuvat. Kun hehkutan tätä ihmisille, minusta sanotaan samaa. En voi kieltää. Masennuksen kanssa painin varmasti ajoittain lopun elämääni, mutta pääosin olen onnellinen. Ihan hemmetin onnellinen.

Olen oppinut vahvuuteni ja päässyt jopa opettamaan muita. Tuntuu hyvältä, kun osaa auttaa ihmisiä kameroiden, kuvankäsittelyn tai vaikka sähköpostin kanssa. En valita siitäkään, että Puolihulluilla Päivillä kuulin tuntemattoman kysyvän Piialta, kuka tapahtuman mainokset on tehnyt. Halusi kehua suunnittelijaa. Saan kiitosta niissä jutuissa, missä luulin olevani ihan keskinkertainen. Kahden viikon päästä aloitan Tampereella julkaisutuotannon opinnot ja ensimmäistä kertaa elämässäni tiedän, mitä haluan tehdä työkseni.

Pajan tehtävä on virallisesti ohjata nuoria työelämään, mutta minun silmissäni tärkein tehtävä on saada nuoret voittamaan epävarmuutensa. Saada nuoret ulos kodeistaan ja kuoristaan. Veturitalleilla on ihan uskomattoman hieno yhteishenki (yleensä). Mikään aihe ei ole tabu ja vaikka kaikille vinoillaan, ketään ei loukata. Pajaan kiteytyy mielestäni kaikki, mikä on Porissa hyvää ja kaunista. Värikkäitä ihmisiä, aitoja ja elämän kolhimia. Suoran vittuilun lomassa varmistetaan, että kaverilla on kaikki hyvin. Annetaan niille, keillä ei ole, ja saadaan niiltä, joilla on. Ihan kaikkea aina pullokasseista olkapäähän.

Ensi perjantaina, viimeisenä päivänäni pajalla, olen ollut talossa 494 päivää. Olen oppinut, kokenut, nähnyt, puhunut ja nauranut niin paljon, etten osaa edes kuvailla kiitollisuuteni määrää. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin, joita en unohda koskaan. Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja ja ihan oikeaa ammattia.

Se rakkaudentunnustus? Olen rakastunut elämään. Poriin ja pajaan. Kuukkariin. Porin Metsään. Kesään. Ihmisiin. Ja itseeni.

Kiitos kaikesta, Pori ja Nuorten työpaja. I will be back.

(Jesse, vaikka et ole kovin pitkä etkä osaa tehdä rubikin kuutiota, olet silti ihana)

🖤: Henna