Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppuvat huonotkin asiat. Toisin sanoen aikani Porin Nuorten työpajalla on tullut finaaliinsa. En oikeastaan tiedä, mitä kirjoittaisin. Voin rehellisesti sanoa, että tämä on odotettua vaikeampaa. Voisin kirjoittaa kaikista niistä asioista, jotka olen vajaan vuoden mittaisella matkallani oppinut. Ongelma on siinä, etten konkreettisesti ole tainnut oppia hirveästi mitään. Paitsi että sudenkorennot purevat ja joitain muita hyödyttömiä nippelifaktoja. Voisin kirjoittaa kuinka löysin täältä suunnan elämälleni. Mutta tiesin jo tänne saapuessani, että aion hakea yliopistoon, joten en näe työpajan mitenkään dramaattisesti muuttaneen elämäni kulkua. Joten ei vaikuta siltä, että olisin mitenkään kasvanut ihmisenä. Pajalle tullessani en osannut odottaa oikein mitään. Ja jos olisinkin, olisin luultavasti ollut väärässä. En olisi odottanut osallistuvani nukkeanimaation tekoon, kehitteleväni kuukausittain keksittyjä ammatteja tai tuleva...