Muutosten Syksy

Sanotaan, että elämä on täynnä mahdollisuuksia, joten kun minulle tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä kirjoittamaan Porin Nuorten Työpajan blogiin, luonnollisesti tartuin siihen… sanotaan vaikka innokkaasti. Nyt on kuitenkin virallinen ”Muutosten Syksy” (kysykää vaikka keneltä. Tämä on ihan kansainvälinen juttu.) Aluksi minun pitäisi varmaan kertoa jotain itsestäni. Se kuuluu kuvioon, jotta lukijat saisivat paremman kuvan ihmisestä joka (kenties) tulevaisuudessa tulee kirjoittamaan (kenties) mielenkiintoisia anekdootteja elämästä pajalla. Mutta että edes jotain jäisi mielikuvituksen varaan, olen sensuroinut tietyt kohdat elämäntarinastani.

Olen *piip*-vuotias nainen, ja vaikka tällä hetkellä asun Porissa olen alun perin kotoisin *piip*. Opiskelin *piip*, mutta jo oppilaitokseen astuessani tiesin, että tuskin saisin siitä elinikäistä ammattia. Olen myös opiskellut *piip*-alaa. Töitä olen tehnyt heikosti ja harvakseltaan, esimerkiksi *piip* ja *piip*. Pajalle minut lähetettiin TE-toimiston kautta, koska olen tietyn ikäinen ja ollut tietyn ajan työttömänä. Voin rehellisesti sanoa, että olen kyseisessä virastossa vieraillessani käyttänyt sanoja kuten *piip*, *piip* ja *piip piip*.

PRESS-pajalle päädyin, koska osaan oikolukea paremmin kuin kutoa, ja väitin haastattelussa olevani ainutkertaisen nokkela sanataituri, jolla on aina sormi yhteiskunnan pulssilla ja jonka ironista otetta kirjoittamiseen eivät lahjattomammat pystyisi jäljittelemään vaikka harjoittelisivat loppuelämänsä. Vaatimattomuus on kuitenkin hyve, eikö?

Jos minulta kysyttäisiin mitä odotan tai millaisia kokemuksia olen jo pajalta saanut, voisin sanoa odottavani löytäväni jonkun suunnan elämälleni, ja että olen jo ehtinyt tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. 

Voisin tietysti myös sanoa *piip*.

Rakkaudella, Laura