Pari sanaa paloturvallisuudesta

Torstaina 3.5 pajalla oli turvallinen olo. Toisin sanoen kaikki pääsivät osallistumaan ympäri pajaa vievälle turvakävelylle, jonka pointtina oli osoittaa esimerkiksi hätäpoistumistiet, alkusammutuspisteet ja ensiapukaapit – jotta olisimme kaikki valmiita, jos jotain dramaattista sattuisi tapahtumaan. Ennakointi on kuitenkin kaiken a ja o, niin turvallisuudessa kuin missä tahansa muussakin. Myös Porin VPK pääsi ilotteluun mukaan käydessään pitämässä pajalaisille paloturvallisuusluennon ja alkusammutusharjoitukset.

Vapaapalokunnan Heikki Vähtäri aloitti pitämällä pienen oppitunnin paloturvallisuudesta, palojen ehkäisystä ja sammutuksen perusteista. Nyt tiedämme, ettei latureita kannata jättää seinään, kynttilöitä palamaan ja mikä tärkeintä: ruokaa ei kannata alkaa valmistaa humalatilan alaisuudessa. (Okei, ehkä me nyt tiesimme kaikki nämä asiat, mutta eri asia kuinka ahkerasti niitä on tullut noudatettua itse kunkin elämässä.) Kertaus on opintojen äiti.

Oppitunnin jälkeen siirryimme ulos harjoittelemaan sammutusta harjoitussammuttimilla ja sammutuspeitteillä. Luonnollisesti on tärkeää muistutella ihmisiä siitä, miten hätätilanteissa käyttäydytään ja miten paloja oikeaoppisesti sammutellaan. Ehkä päivän tärkein anti tuli kuitenkin siitä, että opimme kenties jotain toinen toisistamme. Toisin sanoen kenet kannattaa hoitaa ensimmäisenä turvaan, kuka saattaisi olla oikeassakin tilanteessa kylmän rauhallinen ammattilainen ja kenelle ei ehkä ensimmäisenä luottaisi sammutustehtäviä… 

Allekirjoittanut löi turvakävelyn aikana päänsä ensiapukaappiin ja lähes kompastui kynnykseen, joten itseeni en ainakaan luottaisi minkäänlaisessa tilanteessa, jossa on tärkeää olla skarppina. Mikä on suhteellisen tärkeä oppitunti kenelle tahansa opittavaksi.

Tulisin terveisin,
Laura
(ja kameran kanssa paikalla ollut Henna)