Pari kuukautta tässä pitänyt joku esittelyteksti kirjoittaa. Sen verran kauan kesti, että Emppu ehti tulla takaisin pajalla ja kirjoittaa oman esittelynsä ennen minua. Ja siitäkin on jo melkein kuukausi. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Eikö niin? ...ei? No kannatti yrittää.
Eteenpäin, sano mummo lumessa. Eteenpäin siihen esittely osuuteen. Ensimmäinen syy miksi tässä on kestänyt niin kauan on, koska olen erittäin huono kertomaan itsestäni mitään. Olen Ville Ketonen, olen ollut pajalla kohta vuoden. Alkujaan aloitin startti puolella, tarkoituksena tutustua eri pajoihin. Toisella viikolla olin Pressillä tutustumassa ja Piia nappasi minut samantien Pressille pysyvästi. Alunperin tarkoitus oli olla paikalla kerran viikossa, sitten kaksi päivää ja lopulta neljä päivää. Joskus hieman enemmänkin.
Toinen syy on, että Pressillä ollessani on tullut tehtyä ja oltua mukana kaikessa missä on ehtinyt, jos ei ole ehtinyt, niin silti ollut mukana ja tehnyt. Pajakunnan Kansan päätoimituksessa tullut toimittua viime kesästä asti, pajan Instagram- ja Facebook-tilejä ylläpitänyt ja tominut pajan tapahtumissa ja projekteissa valo- ja videokuvaajana. Paljon on tullut opittua näitä hommia tehdessä. Lehteä en ollut ennen tehnyt, somea välttänyt ja enkä kameraan koskenutkaan ennen pajalle tuloani. Nyt kaikkia ja paljon muutakin tulee tehtyä päivittäin tai vähintään viikoittain.
Valokuvaus on muuttunut alun pelleilystä harrastukseksi ja nyt Valovalmennuksen kautta pienimuotoiseksi opiskeluksi. Blogi julkaisuni tulevat myös liittymään vahvasti valokuvaukseen. Syy tähän on sama, kuin kolmas syy miksi tämä esittäytyminen on viivästynyt. Välttelen kirjoittamista mahdollisimman paljon. Välttely saattaa olla väärä sana. Siinä vaan kestää. Niin. Kauan. Tuntuu, että paremminkin voisin aikani käyttää. En edes kehtaa sanoa, kuinka kauan tätäkin tekstiä on tullut tuijotettua.
Mutta juu, kuvia pitäisi laittaa, että saadaan tämä valokuvaus-teema käyntiin. Tässä muutama testikuva Yyterin rannalta eilisestä auringonlaskusta. Olin testaamassa lainassa ollutta laajakuva linssiä. Testit jäivät lyhyemmäksi mitä suunnittelin. Meri on vielä erittäin paljon jäässä ja suunnittelin käveleväni noin 10 metriä rannasta olevalle pienelle hiekka- ja jääröykkiölle. Pienen mietinnän ja hetken jään ja veden ääniä kuunneltuani päätin jäädä rannalle. Viime kerralla kaveri otti pienet puljut luotettuaan jäähän hiemän liikaa, en halunnut tehdä samaa virhettä. Mutta sitten...
Kolme muuta henkilöä ja koira päättivät tehdä saman tempun ja ilman sen kummempia huolia kävelivät ohitseni jäälle. Ei mitään ongelmia, jää kesti hyvin. Ajattelin, että kai minäkin sitten. Ensimmäinen askel kuitenkin hieman varovasti, ettei jää kumminkaan pettäisi. Ja pettihän se. Olen aina ajatellut, että Yyterin vesi on liian matalaa, mielipiteeni on nyt muuttunut. Ainoa asia mikä tässä harmittaa on se, että en voi enää työkaverin kustannuksella vitsailla.
-Ville Ketonen
Eteenpäin, sano mummo lumessa. Eteenpäin siihen esittely osuuteen. Ensimmäinen syy miksi tässä on kestänyt niin kauan on, koska olen erittäin huono kertomaan itsestäni mitään. Olen Ville Ketonen, olen ollut pajalla kohta vuoden. Alkujaan aloitin startti puolella, tarkoituksena tutustua eri pajoihin. Toisella viikolla olin Pressillä tutustumassa ja Piia nappasi minut samantien Pressille pysyvästi. Alunperin tarkoitus oli olla paikalla kerran viikossa, sitten kaksi päivää ja lopulta neljä päivää. Joskus hieman enemmänkin.
Toinen syy on, että Pressillä ollessani on tullut tehtyä ja oltua mukana kaikessa missä on ehtinyt, jos ei ole ehtinyt, niin silti ollut mukana ja tehnyt. Pajakunnan Kansan päätoimituksessa tullut toimittua viime kesästä asti, pajan Instagram- ja Facebook-tilejä ylläpitänyt ja tominut pajan tapahtumissa ja projekteissa valo- ja videokuvaajana. Paljon on tullut opittua näitä hommia tehdessä. Lehteä en ollut ennen tehnyt, somea välttänyt ja enkä kameraan koskenutkaan ennen pajalle tuloani. Nyt kaikkia ja paljon muutakin tulee tehtyä päivittäin tai vähintään viikoittain.
Valokuvaus on muuttunut alun pelleilystä harrastukseksi ja nyt Valovalmennuksen kautta pienimuotoiseksi opiskeluksi. Blogi julkaisuni tulevat myös liittymään vahvasti valokuvaukseen. Syy tähän on sama, kuin kolmas syy miksi tämä esittäytyminen on viivästynyt. Välttelen kirjoittamista mahdollisimman paljon. Välttely saattaa olla väärä sana. Siinä vaan kestää. Niin. Kauan. Tuntuu, että paremminkin voisin aikani käyttää. En edes kehtaa sanoa, kuinka kauan tätäkin tekstiä on tullut tuijotettua.
Mutta juu, kuvia pitäisi laittaa, että saadaan tämä valokuvaus-teema käyntiin. Tässä muutama testikuva Yyterin rannalta eilisestä auringonlaskusta. Olin testaamassa lainassa ollutta laajakuva linssiä. Testit jäivät lyhyemmäksi mitä suunnittelin. Meri on vielä erittäin paljon jäässä ja suunnittelin käveleväni noin 10 metriä rannasta olevalle pienelle hiekka- ja jääröykkiölle. Pienen mietinnän ja hetken jään ja veden ääniä kuunneltuani päätin jäädä rannalle. Viime kerralla kaveri otti pienet puljut luotettuaan jäähän hiemän liikaa, en halunnut tehdä samaa virhettä. Mutta sitten...
Kolme muuta henkilöä ja koira päättivät tehdä saman tempun ja ilman sen kummempia huolia kävelivät ohitseni jäälle. Ei mitään ongelmia, jää kesti hyvin. Ajattelin, että kai minäkin sitten. Ensimmäinen askel kuitenkin hieman varovasti, ettei jää kumminkaan pettäisi. Ja pettihän se. Olen aina ajatellut, että Yyterin vesi on liian matalaa, mielipiteeni on nyt muuttunut. Ainoa asia mikä tässä harmittaa on se, että en voi enää työkaverin kustannuksella vitsailla.
-Ville Ketonen
Kommentit
Lähetä kommentti