Olipa kerran muuan Örmy-pupu, joka oli aivan yksin. Se ei häntä haitannut, sillä hän viihtyi hyvin yksinään, eikä ystäviä kaivannut. Päivästä toiseen hän istui kolossaan, murisi ja ratkoi rubikin kuutiotaan. Välillä hän saattoi käydä ikkunalla katselemassa maailmaa, mutta nähdessään muiden eläinten hauskanpidon ja kuullessaan naurun, häntä alkoi vain suututtaa.
Lisäksi hänen vanhempansa yrittivät aina järjestää hänelle ties millaisia harrastuksia, he kun halusivat hänelle vähän kavereita ja tekemistä. Örmy-pupu ei tähän kuitenkaan suostunut. Hän jatkoi syrjäytymistään kolossaan, eikä suostunut koskaan ulos astumaan.
Eräänä päivänä Örmy-pupu oli tavalliseen tapaansa istuskelemassa ikkunalla, kun tuuli kuljetti ihmeellisen paperin päin ikkunaa. Pupu pelästyi tätä pudoten penkiltä, ja kirosi noustessaan takaisin ylös. Hän alkoi lukea, mitä mystisessä paperissa oikein sanottiin.
Örmy huomasi sen olevan mainos jostain ihme iltapajasta, joka järjestettäisiin tänä iltana. ”Pyh, mitä ajanhukkaa.” ajatteli Örmy-pupu, ja nappasi paperin ikkunastaan, heittäen sen roskiin.
Hän ryhtyi taas ratkomaan kuutiotaan, mikä alkoikin ratketa aika vauhtia. Ennen kuin hän huomasikaan, kuutio oli vihdoin ratkennut, mutta Örmy-Pupu ei ollutkaan siitä niin iloinen, kuin hän kuvitteli olevansa.
”Mitä minä nyt muka teen?” mietti Örmy-Pupu hämmentyneenä. Hänellä oli aina ollut tekemistä kuutionsa kanssa, mutta nyt kun hän sai sen vihdoin ratkaistua, tylsyys iski.
Hän makasi sohvallaan, tuijotti seinää ja purskahti itkuun. Hän oli niin yksinäinen. Hänellä ei ole ollut koskaan yhtään ystävää, ja koulussakin häntä vain kiusattiin hänen isoista hampaistaan. Miten hän muka osaisi tehdä ystäviä, kun ei ollut mitään paikkaa, missä hän voisi tutustua uusiin tyyppeihin.
Silloin hänen katseensa osui jälleen roskakoriin, johon hän muisti heittäneensä mainoksen siitä jostain iltapajahommasta. Örmy-pupu juoksi hakemaan paperia, ja alkoi lukea sitä tällä kertaa vähän tarkemmin.
”Leffailta ja pelailua… no kuulostaa se ihan kivalta.” mietti Örmy, ja katsoi kellonaikaa. ”Sehän alkaa ihan näillä minuuteilla, minun täytyy kiirehtiä!” hän huudahti, ja lähti pomppien matkaan.
Päästessään paikalle, hän kuuli sisältä kantautuvaa naurua ja höpötystä. Örmy alkoi kuitenkin epäröimään. Ei tämä olisi hänen paikkansa, kun ei hän ole koskaan tehnyt mitään kenenkään muun kanssa.
Hän kääntyi huokaisten syvään ja oli juuri lähdössä pomppimaan takaisin päin, kun takaa kuului iloinen huudahdus. ”Hei! Oletko tulossa iltapajalle?” kysyi muuan kissa iloisesti.
”En varmaan, en minä oikein tiedä mitä siellä edes tekisin.” sanoi Örmy-pupu surullisesti. ”Ei sinun tarvitse tehdä mitään, jos et tahdo. Ollaan juuri alkamassa katsomaan elokuvaa, herkkujakin löytyy, jos tahdot!” kertoi kissa, ja jatkoi. ”Nimeni on Keksi muuten, mikä sinun nimesi on?”.
”Olen Örmy-pupu. En ole oikein varma uskallanko tulla, koska minulla ei ole ikinä ollut kavereita, enkä tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä.” hän kertoi Keksille murheissaan. ”Ei mitään hätää, voin olla ensimmäinen kaverisi, ja esitellä sinut muille, jos tahdot!” sanoi Keksi.
Örmy oli ihmeissään. Miten joku, ketä hän ei ole koskaan tavannutkaan, voi olla hänelle niin ystävällinen. Hän näki Keksin iloisen hymyn, ja alkoi hymyillä itsekin.
”Okei, ehkä minä sitten tulen.” Örmy-pupu sanoi ja Keksi hihkaisi innoissaan.
”Mahtavaa saada joukkoomme ihan uusi pupu. En malta odottaa, että saan esitellä sinut kaikille” sanoi Keksi, ja johdatti Örmyn iltapajalle.
Perille päästyään Örmy-pupu katsoi ympärilleen hämmästyen. Paikalla oli iso joukko eläimiä, kaikki ihan erilaisia, mutta silti he kaikki puuhastelivat ja höpöttivät yhdessä. Siellä oli kenguru pelaamassa Unoa koiran ja lampaan kanssa, samalla kun peura valmisteli elokuvaa karhu ja näätä apunaan.
”Tervetuloa mukaan. Tehdään pari kertaa kuussa aina kaikkea kivaa, ideoidaan yhdessä aina seuraavan kerran teema. Ideoita otetaan vastaan, jos keksit jotain hauskaa.” kertoi Keksi, ja vei Örmyn tutustumaan muihin iltapajan eläimiin.
Örmy-pupu oli hetki hetkeltä vain häkeltyneempi. Kaikki iltapajan eläimet ottivat hänet innolla vastaan, esittelivät itsensä ja ottivat mukaan puuhasteluun.
Sinä iltana Örmy-pupu nauroi enemmän kuin ikinä katsellessaan Pasi-peuran ehdottamaa elokuvaa, josta ei ollut ennen kuullutkaan. Hän myös oppi pelaamaan montaa erilaista lautapeliä, söi paljon herkkuja ja mikä tärkeintä, tutustuin moniin tosi kivoihin tyyppeihin.
Siitä illasta edespäin Örmy-pupu ei jättänyt väliin yhtäkään iltapajaa. Hän sai paljon uusia ystäviä, joita tapasi myös pajan ulkopuolella. Hän sai myös paljon lisää itseluottamusta, ja uskalsi aloittaa myös kauan haaveilemansa vesihiihtoharrastuksen. Koskaan ei saa epäillä pienen iltapajan suurta vaikutusta pienen pupun elämään.
Teksti - Camilla Virtanen
Kommentit
Lähetä kommentti