Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ranta-arvostelu #1 - Ahlaisten Uimaranta

Olemme ottaneet tehtäväksemme arvostella Porin lähistöllä olevia yleisiä uimarantoja. Arvosteluihin olemme rakentaneet viiden kategorian pisteytyksen. Jokaisesta rannasta annamme arvosanan näiden kategorioiden keskiarvon mukaan. Selitän vielä nopeasti kategoriamme. Matka Porin keskustasta on ainut kategorioista, jossa on selvä, mitattava arviointi. 5 km keskustasta saa 5 tähteä, 15 km on 4 tähteä, 20 km 3 tähteä, 30 km 2 tähteä ja yli 30 km saa 1 tähden. Ilmoitamme myös tarkan kilometrimäärän arvosteluissamme. Arvioimme myös rannan löytämisen helppouden . Onko rannalle ajettava pientä pururataa ja onko tienviitat helposti havaittavissa? Veden ja pohjan laatu on ainakin meille tärkeä kategoria. Veden kirkkaus ja puhtaus vaikuttavat sekä pohjan kivisyys tai mutaisuus. Ympäristön seesteys viittaa rantaa ympäröivän alueen kauneuteen, siisteyteen ja muutenkin miellyttävyyteen. Tilojen ja rakennusten kunto on viimeinen kategoriamme. Onko rannalla pukuhuoneita tai huussia ja ov...

Täältä tulee Tytti!

Täällä kirjoittelee nyt aivan uunituore pajalainen. Tarkoitukseni on nyt esitellä itseni teille, mikä on tietenkin vakavasti otettava tehtävä. Ensivaikutelma on tärkeä ja nyt vasta tajusin, että te varmasti saitte ensivaikutelmanne jo ensimmäisestä lauseestani ja kirjoituksen otsikosta. Nyt on liian myöhäistä muuttaa tai muovata, mitä te ajattelette minusta. Jatkan kuitenkin itsestäni kirjoittamista, koska sitä varten tässä olen. Nimeni on Tytti ja olen eurajokelainen, joka asuu Porissa kahden kissan ja yhden erittäin iloisen koiran kanssa. Kissani eivät ole niin erittäin iloisia. Toinen niistä on kuitenkin erittäin ylpeä ja itsepäinen, kun taas toinen on erittäin utelias ja sinisilmäinen (niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin). Kulutan päiväni erilaisten ajanvietteiden parissa. Piirrän ja maalaan usein ja yleensä teokset päätyvät Instagramiin, jossa kalastan kehuja ja tykkäyksiä, kuten kaltaiseni milleniaalin kuuluu. Valokuvaan myös, vaikkakin se on nyt jäänyt vähän...

Öööö... Moi.

Pari kuukautta tässä pitänyt joku esittelyteksti kirjoittaa. Sen verran kauan kesti, että Emppu ehti tulla takaisin pajalla ja kirjoittaa oman esittelynsä ennen minua. Ja siitäkin on jo melkein kuukausi. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Eikö niin? ...ei? No kannatti yrittää. Eteenpäin, sano mummo lumessa. Eteenpäin siihen esittely osuuteen. Ensimmäinen syy miksi tässä on kestänyt niin kauan on, koska olen erittäin huono kertomaan itsestäni mitään. Olen Ville Ketonen, olen ollut pajalla kohta vuoden. Alkujaan aloitin startti puolella, tarkoituksena tutustua eri pajoihin. Toisella viikolla olin Pressillä tutustumassa ja Piia nappasi minut samantien Pressille pysyvästi. Alunperin tarkoitus oli olla paikalla kerran viikossa, sitten kaksi päivää ja lopulta neljä päivää. Joskus hieman enemmänkin. Toinen syy on, että Pressillä ollessani on tullut tehtyä ja oltua mukana kaikessa missä on ehtinyt, jos ei ole ehtinyt, niin silti ollut mukana ja tehnyt. Pajakunnan Kansan päätoimituksessa...

Pajalta se pienikin ponnistaa

Mut tunnetaan Emppuna ja olen 22-vuotias pajan ikuinen asiakas. No ei kai ny sentään toivottavasti :D Porissa oon viettänyt jo monta vuotta elämästäni, mutta en kuitenkaan oo täältä kotoisin. Tämänkertainen pajakeissi alkoi nyt helmikuussa ja tarkoitus oli ihan tulla siksi aikaa tänne, että pääsisi kotoa neljän seinän sisältä pois. Tavoittenaani on tavalla tai toisella ponkasta täältä kouluun. Pajalla olen ekaa kertaa ollut jo vuonna 2016, jolloin tulin suorittamaan monien erinäisten mutkien ja vaikeuksien kautta kouluni loppuun. Se oli mulle iso asia ja koin, että pajalta tuettiin ja autettiin uuteen alkuun. Täällä ollaan aina pidetty mun puolia ja aina kun oon ollu hukassa elämäni kanssa, tai ei oo ollut hajuakaan mihin mennä niin on mielessä, että eihän mulla oo mitään hätää, ainahan voin mennä pajalle. Oon oppinu tässä matkan varrella, että mihinkään ei ole kiire eikä ole pakko tietää mitä haluaa tehdä elämällään just nyt. Yleensä se ei edesauta jos siitä ottaa st...

Rakkaudentunnustus eli viimeiset sanat

“Tunnusta rakkautesi” lukee Tampereella monen roskapöntön kyljessä. Nyt on siis aika tunnustaa. Olen rakastunut. Tätä kirjoittaessani olen asunut Satakunnassa kuusi vuotta ja kaksitoista päivää. Siitä ensimmäiset vihasin kaikkea Porissa, mutta eniten porilaisia. Porilaiset olivat tylyjä ja sisäänpäin kääntyneitä. Kaikki, keiden kanssa vietin aikaa, olivat ulkopaikkakuntalaisia. Porista ei puhuta kovin kauniisti muualla Suomessa enkä ihmettele yhtään. Pori lämpenee hitaasti. Keväällä 2017 tulin psykiatrisen sairaanhoitajan patistamana Nuorten työpajalle Veturitalleille verkostoitumaan ja sosialisoitumaan. Olin skeptinen, en ollut viidessä vuodessa löytänyt kuin kourallisen hyviä tyyppejä ja yhden ystävän, joten miksi nähdä vaivaa? Pajalle tullessani olin ujo ja sulkeutunut. En puhunut edes vapaa-ajallani juuri muualla kuin netissä. Ensimmäisenä päivänäni pajalla mainitsin Piian kuullen harrastavani valokuvausta ja Piia nappasi vastaperustetulle PRESSpajalle sen kummempia k...

Hyvästit iäksi

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin loppuvat huonotkin asiat. Toisin sanoen aikani Porin Nuorten työpajalla on tullut finaaliinsa. En oikeastaan tiedä, mitä kirjoittaisin. Voin rehellisesti sanoa, että tämä on odotettua vaikeampaa. Voisin kirjoittaa kaikista niistä asioista, jotka olen vajaan vuoden mittaisella matkallani oppinut. Ongelma on siinä, etten konkreettisesti ole tainnut oppia hirveästi mitään. Paitsi että sudenkorennot purevat ja joitain muita hyödyttömiä nippelifaktoja. Voisin kirjoittaa kuinka löysin täältä suunnan elämälleni. Mutta tiesin jo tänne saapuessani, että aion hakea yliopistoon, joten en näe työpajan mitenkään dramaattisesti muuttaneen elämäni kulkua. Joten ei vaikuta siltä, että olisin mitenkään kasvanut ihmisenä. Pajalle tullessani en osannut odottaa oikein mitään. Ja jos olisinkin, olisin luultavasti ollut väärässä. En olisi odottanut osallistuvani nukkeanimaation tekoon, kehitteleväni kuukausittain keksittyjä ammatteja tai tuleva...

Superia heinäkuuta

Kesää 2018 kutsutaan Porin superkesäksi. Ihan vain siitä syystä, että tänä kesänä SuomiAreenan ja Pori Jazzien lisäksi meillä järjestetään myös asuntomessut. Toisin sanoen hupia hulvatonta riittää koko perheelle, riippumatta siitä minkälaisilla aktiviteeteilla tahtoo vapaa-aikansa täyttää. Superkesällä on myös miinuspuolensa. Toisin sanoen hupia hulvatonta riittää koko perheelle. Kaupunki täyttyy turisteista ja sellaisista paikkakuntalaisista, jotka kerran vuodessa ryömivät kivensä alta osallistuakseen ilonpitoon. Ihmiset valuvat kuin lampaat sinne, minne muutkin. Menovinkkejä jaellaan eri medioissa pilvin pimein. Kesästä voi nauttia kuitenkin myös eri tavoin, esimerkiksi: Älä lähde kotoa. Varaa ruokaa kaappeihin niin, ettet joudu poistumaan ihmisten ilmoille edes ruokakauppaan. Valita kaikesta mahdollisesta. Helteestä, sateesta, hyönteisistä ja varsinkin tungoksesta. Yök ihmiset, jotka tulevat mestoille nauttimaan elämästä ja tapahtumista. Poistu kaupungista. ...